maanantai 17. toukokuuta 2010

Ruisleipää

Tein ennen ristiäisiä ruisleipää, jotta on sitten tarjota sitä kalakeiton kera pitkän matkan vieraille.
Kovasti sain kehuja, että leipä on todella hyvää ja täytyy kyllä sanoa että hyvälle se maistuikin pitkästä aikaa.
Kaupan leipään kyllästyy mutta omaan ei kyllästy :)

Sain anopilta hyvän juuren jonka sitten viimekesänä pakastin syksyä odottamaan. Raskausaikana en kuitenkaan kyennyt leipää tekemään, joten juuri on odottanut pakkasessa päivää parempaa. Nyt onkin jo niin kuumat ilmat ettei voi leipää tehdäkään, joten viileämpiä ilmoja odotellaan.


Tällainen on minun korvo jossa leipää teen. Sain sen lahjaksi lapsuuden kodin naapurin mieheltä.            
Korvo on hänen äitinsä vanha, joten se on todellakin   aidosti wanha!  Mukana tuli myös hierrin ja leipälapio.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                            

Korvon pohjassa on vuosiluku ja tekijän nimikirjaimet. Tekijä on ollut kuulemma oikein kätevä puutyömies. Ja kyllä täytyy olla osaava kun vieläkin on korvo kasassa.
Lapio tuntui aluksi liian lyhyelle, mutta olen todennut sen olevan kätevämpi käyttää kuin oikein pitkävartisen.


Näillä välineillä ja anopin selkeillä "sillain sopivasti" ohjeilla tulee tämän näköistä leipää.
Tässä leivät on kohoamassa puulieden päällä. Lämmitän liettä pikkuisen, että olisi riittävän lämmin kohoamiseen. Juuren kohotan saunassa n.50 asteen lämmössä alalauteella :) 
Onkohan kellään muulla saunotettua leipää? ;)
 Luulen että talon ilmastointi vaikuttaa siihen ettei taikina kohoa ellen vie sitä saunaan.

Juuri uunista ulos tulleita leipiä. Voi kun tähän kuvan mukaan voisi liittää sen ihanan tuoksun joka leijailee leivän paiston jälkeen. nams :D


Ohjetta minulla on vain näppituntumalla omassa päässä.
Juuren olen siis saanut anopilta. Sen tekemisestä minulla ei ole kokemusta.
Liotan juuren aamulla n.4 litraan lämmintä vettä ja lisään myös puolikkaan palan hiivaa likoamaan.
Lisätään ruisjauhoja niin että saadaan sopivan tuntuinen velli. Tässä vaiheessa velli ei saa olla liian paksua mutta ei myöskään liian lirua ;) Saman päivänä myös hivenen esilämmitetään leivinuunia.
Sitten laitetaan juuri sipisemään lämpimään vedottomaan paikkaan (sauna).
Pari kertaa päivän aikana käydään lisäämässä juuri-velliin ruisjauhoja ja tehdään sakeampaa velliä, hämmennellään ja vatkaillaan. Vielä iltasella ennen nukkumaan menoa lisätään jauhoja viimeisen kerran.
Aamulla ensimmäiseksi herättyä käydään vielä lisäämässä jauhoja ja vatkaillaan.
Päivällä laitetaan uuni lämpenemään.
Taikinan alustaminen aloitetaan karkean merisuolan lisäämisellä. Laitetaan noin kourallinen.
Vähitellen lisätään jauhoja ja kun hiertimellä ei enää jaksa hämmentää laitetaan nyrkit taikinaan. Jauhoja lisäillään ja taikinaa alustetaan kunnes se alkaa irrota käsistä. Vähän kerrassan jauhoja ettei tule liian paksua. Lopuksi vedetään taikina kauniiksi keoksi keselle korvoa (irrotetaan reunoista) jotta se sopii kohoamaan.
Tunti voi olla aika hyvä kohoamisaika... ehkä vähän kauemminkin.
Kun taikina on kohonnu vaivataan sitä pöydällä ja leivotaan leiviksi. 4 litrasta nestettä tulee 6 leipää. Muista jättää juurta korvoon seuraavaa leiväntekoa varten.
Leivät pistellään ennen uuniin laittoa. Paistetaan n. tunti, riippuen uunin kuumuudesta.
Puolessavälissä paistoa vaihdan takimmaisen ja etummaisen leivän paikat.
Asteita en osaa tarkasti sanoa mutta siellä 300 paremmalla puolella luultavasti.
Leivät on kypsiä kun ne on kauniin ruskeita ja pohjaa koputtaessa kuuluu kumina. Peitetään liinalla jäähtymään ja pakastetaan ylimääräiset leivät välittömästi jäähtymisen jälkeen.
Näinkin seikkaperäisillä ohjeilla tulee ihmeen hyvää leipää :)


2 kommenttia:

Maikki kirjoitti...

Olipas mielenkiintoista, kiitos kovasti postauksesta!

Jospas sitä itsekin joskus innostuisi kokeilemaan leivän tekoa nyt, kun on tuo uunikin ;). Mutta onnistuukohan tuo teko lainkaan ellei ole kunnon korvoa...?

Fannyliina kirjoitti...

Anteeksi Maikki, nyt on vastaaminen viivähtänyt. Tein aluksi muovikorvossa.. ihan siitä leipää tuli, enkä osaa sanoa onko maku eroa.
Moni kuitenkin sanoo että kyllä se on puinenkorvo oltava jos meinaa hyvää leipää saada. Luulen kyllä että on parempi tehdä kunnon puu korvossa, siitäkin tulee sellaista tietynlaista makua (oleta) koska puinen korvo tuoksuu leivän käydessä tietynlaiselle :)

Voithan kokeilla tekemistä muovisessa soikossa ennen kuin hankit puisen korvon. Siinä näet että tykkäätkö tehdä leipää, kannattaako korvo hankkia vai jääkö se uunin päälle ravistumaan ;)