Laavulla hiihtoretkellä

Kävimme koko perheen voimin hiihtäen laavulla paistamassa makkaraa. Muut hiihti, minä heitin sukset ladun varteen n.300m hiihtämisen jälkeen.
Minulla on ihan hyvä selitys miksi sukset jäi hankeen odottamaan.... hinasin perässäni pulkassa Tanelia 9kk. Pulkka ei luistanut hyvin ja oli tosi raskas. Pienessä ylämäessä sukset vain lipsuivat eikä hiihtämisestä tullut yhtään mitään!  Minä siis kävelin ja olin silti kuolla kun pääsimme perille. Siinäpä todiste millaisessa kunnossa olen fyysisesti. Henkisesti olen tietenkin erittäin hyvässä kunnossa, koska tahdonvoimaa riitti mennä perille asti :)

Perillä oli mukavaa ja oli ihanaa istua ja katsella loimuavaa nuotiota ja kuunnella kun lapset laskee mäkeä ja huutaa apua kun on jossain kannon kolossa jumissa suksineen :)

Pienimmäinen nukkui koko reissun ajan lämpimässä makuupussissaan, höyry vain nousi lämpimien vällyjen välistä

Lunta on puissa ja kivien päällä tosi paljon, luonto on niin valkoinen ja kaunis. Mikäs onkaan ihanampaa kun hissukseen hiihdellä ja pudotella puiden oksilta lunta

Löysin ihanan kuusimajan, jonka tyylisessä on itsekin lapsena viihtynyt leikkimässä. Oikea röllimetsän pesäkolo!

Laavun maisemissa on paljon isoja kiviä, siirtolohkareita. (jollainen löytyy myös meidän pihapiiristä, täytyy joskus laittaa kuva) Kivet ovat todella massiivisia ja jylhiä, kauniita ja paljon tietävän näköisiä!
Nimesin nämä Kivikaksosiksi.

Päivä oli vähän hämärä ja välillä ripotteli luntakin, joten kuvat ovat hivenen tummia. En hoksannut heti että uudella hienolla kamerallahan voi kätevästi muuttaa valotusta :) no, ensikerralla sitten. Kantapään kautta oppii parhaiten.
Retki oli mukava ja makkara ja kahvi maistui pitkästä aikaa tosi hyvälle :)